Viimoset rauniot ja takaisin sivistyksen pariin

Tuttuun tapaan läksimme tien päälle jo auringon nousteessa. Harmillisesti vettä on ripotellut joka päivä eikä aurinkorasvalle ole ollut tarvetta, mutta tulipahan nähtyä näitä "off the beaten track" kohteita. Ainuttakaan japanilaista ei olla nähty vielä 😀 Lämpötila pyörii siinä 20-28 välillä.
Ihan perus ajopäivä oli edessä kaupunkiin Palenque, Chiapaksen osavaltiossa.
Matkalle sattui hämmentävä tullauspiste, tai miksi sitä nyt voisi kutsuakkaan. Automaattikamera otti kuvan valkoisista turisteista ja hiljaa ajoimme aseistettujen virkailijoiden ohi ja jatkoimme matkaa...?

Palenquessa olimme jo ennen puoltapäivää ja kulutimme aikaa ja vähäoktaanista polttoainetta pyöriessä ympyrää keskustassa. Agressiiviseen liikenteeseen alkaa jo tottumaan, mutta en tiedä vieläkään ketä pitäis väistää ja mistä, täytyykö stop-merkkiin oikeasti pysähtyä ja miksi jengi ajelee hätävilkut päällä...  Pari kertaa on meidät poliisi pysäyttänyt ja alkanut jututtamaan mutta kun yhteistä kieltä ei löydy niin luovuttaa helpolla ja päästää jatkamaan matkaa 😅

Kyyyllä siihen kolme rekkaa menee kevyesti

En tiedä paljonko jengiä häipyy elävien kirjoista näillä teillä ja tällä menolla, veikkaan että paljon. 

Mopon päälle mahtuu koko perhe ilman kypäriä, lava-auton takana on kiva matkustella moottoritiellä ja ohittaa pitää aina!

Kolmelta iltapäivällä pääsimme majapaikkaamme Kin Balam Cabanas ihan Palenquen raunioiden lähettyville. Kävin hakemassa respan neidiltä avaimet ja huuli pyöreänä tulin takaisin autolle kahden avaimen kanssa ja 225 pesoa köyhempänä vaikka huone piti olla jo etukäteen maksettu. 

Pienen härdellin jälkeen selvisi että huono espanja ja vielä huonompi englanti ei juttele keskenään. 

Neiti selitti pokkana mulle nopeeta epsanjaa vaikka varmasti näki ettei tuo tajua mistään mitään. Mitähän se tykkäis jos sille suomeksi kailottaisin kuinka lehmät poikii ja Saulista tulee taas presidentti... Ei vaan kyllähän sitä pitäis edes alkeet opetella vieraan maan kielestä jos sinne matkustaa. Onneksi Suvi otti jämpitn asenteen ja sai homman selvitettyä 😇

28€ omalla kylpyhuoneella

Aurinko saattoi paistaa hetkisen ja painelimme oitis uima-altaalle! Jengi katteli vähän epäluuloisena kun me avasimme tölkit olutta altaalla.... ja kävivät myös itse sen jälkeen hakemassa bisset. Peli avattu! 

Päivän kohokohta sattui kun puiden latvoissa alkoi suhisemaan, jotain isoa siellä liikkui, mölyapinoita! Yksi näistä apinoista otti taidoillensa liian haastavan hypyn ja hirveän ryminän ja paukkeen kera mätkähti maahan asti! Samantien alkoivat lajitoverinsa mölyämään joka puolella puustoa. Ilmeisesti kommentoivat kuinka noloa tuollainen maahan lasku oli 😆

Illan päälle joimme lisää lämmintä olutta ja söimme huonoa ruokaa paikan ravintolassa. Paikan muut ihmisapinat pitivät meteliä yö kahteen ja mölyapinat aloittivat keikkansa aamu kuudelta. Onneksi tuli korvatulppia mukaan. Täällä viidakossa riittää meteliä heinäsirkoista saksalaisiin teineihin 🐽

Apinat kuulostaa muuten ihan samalta kuin aamu neljän bändit tulevalla 70000 Tons Of Metal risteilyllä! Ehkä jopa paremmalta 😂

Saimme nauttia Palenquen mahtavista raunioista taas pienessä tihkusateessa. Ei ole kelit suosineet tällä reissulla... 

Tässä syy miksi mestoille kannattaa mennä heti kun paikka avaa ovensa

Me kiertelimme paikan tunnissa ja vähän vaisuksi jäi tunnelma. Komeita juttuja kyllä mutta tykkäsimme enemmän näistä vähemmän käydyistä paikoista kuten Calakmul. Viime vuoden reisssulla käydyt Coba, Uxmal ja Edzna ovat listalla ykkösenä.

Rauniot on nyt tältä osin raunoiltu ja lähdimme takaisin sivistyksen pariin. Jospa sais pestyä kierroksen pyykkiä ja ehkäpä hyvää ruokaa. Matka jatkui Meksikonlahden rannalle Ciudad Del Carmeniin. 

Ajoimme taas saman hämmentävän tullauspisteen läpi ja tälläkään kertaa ketään ei kiinnostanut valkoiset turistit uuden citymaasturin kyydissä. Juuri kun kurvasimme porteista ulos niin vanha kapinen rakki tuli hampaat irvessä, haukkuen nuuhkimaan meidän autoa. Jäi mysteeriksi oliko koira tullin palkkalistoilla vai yksi näistä miljoonista kulkukoirista... tullimiehiä tapahtuma ei näyttänyt kiinnostavan mutta meillä rupes vähän jännittämään 😬

Jatkoimme matkaa miettien että montako kiloa kokaiinia meidän auton lokasuojaan onkaan piilotettu 😅

Pari kuvaa matkan varrelta

Siellä se jengi asuu tyytyväisenä

Ciudad Del Carmenissa pääsimme vihdoin nauttimaan auringosta! Hotellin kattoterassilla grillasimme nahkaa muutaman tunnin. 

Ciudadissa ei paljon muita turisteja näkynyt. Paikallisessa ruokakaupassakin olimme jonkinlainen nähtävyys. Pikkulapset törmäilee seiniin kun ihmettelivät ohimennen Suvia 😀

Seuraavana aamuna taas vettä taivaalta. Pyykkiäkään ei saatu pestyä kun pesukone epäkunnossa joten päädyimme vaihtamaan paikkaa Campecheen 200km pohjoiseen, vaikkakin Ciudadin hotelli oli maksettu kahdelta yöltä (56€) mutta eipä tuolla ollu mitään nähtävää/ tekemistä. 

Campechessä käytiin myös viime vuonna ja tällä kertaa majailtiin Holiday Inn hotellissa, tiukka 76€. Pyykkikonekin toimi, mutta pyykinkuivain aiheutti harmaita hiuksia...

Reissu alkaa olemaan tässä. Jäljellä enää ajamista takaisin Cancuniin 500km. Sehän meni heittämällä ja majapaikka lentokentän lähettyviltä Lourdes (airbnb) nimisen rouvan luota. Hulppea talo jossa kolme muutakin huonetta vieraille. Pari kanadalaista siellä oli seurana.

Nyt on auto palautettu ja istuskellaan lentokentän luongessa ja kohta päästään takaisin Miamiin ja siitä karibian lämpimille vesille 😎